Vuosi Kyproksella – top 12

Kun muutimme aika tasan vuosi sitten Kyprokselle, en tiennyt Kyproksesta, saati sitten Pafoksesta juuri mitään. Ensivaikutelma oli ollut hyvä, ja päätimme luottaa siihen ja muiden tänne muuttaneiden suosituksiin. Mielessäni Kypros oli lähinnä aurinkoa ja merta. Elämä täällä antoi kaiken sen – ja paljon enemmän.

Vuosi Kyproksella on muuttanut minua, tai opettanut ainakin katsomaan ympärilleni uusin silmin. Elämä uudessa kotimaassa on arkea, ja täällä siinä arjessakin on auringon kultareunus.

Tässä vuoden top 12.

1. Pafos – kotikaupunki, joka vei sydämen

Pafos on sopivan kokoinen, helppo ja lämminhenkinen kaupunki, jossa meri on aina läsnä. Kävelyt rantapromenadilla, kahvi satamassa ja kaikki lähellä – Pafos on oikea kaupunki, pieni, aktiivinen ja yhdistelmä arkista elämää ja lomatunnelmaa.

2. Viinitilat – erityisesti Vasilides ja Tsangarides

Kypros yllätti viinillään. Vasiides Winery hurmaa maisemillaan ja laadullaan (kuohuviiniä!) ja Tsangarides taas mutkattomalla tunnelmallaan ja perinteillään. Viinitilavierailut eivät ole olleet vain maistelua, vaan kokonainen elämys: tarinoita, historiaa ja kiireetöntä aikaa viiniköynnösten keskellä. Tiloja riittää maisteltavaksi onneksi ensi vuodellekin.

3. Patikointimahdollisuudet ympäri saarta

Kypros ei ole pelkkää rantaa – se on myös vuoria, rotkoja ja metsäreittejä. Aphrodite Trail, Adonis Trail, Troodoksen vuoristo… Patikointi tuo vastapainoa rantaelämälle ja on avannut saaren aivan uudesta kulmasta.

4. Rannat, jotka eivät kyllästytä

Venus Beach, Coral Bay, Lara Beach ja Latchi. Täältä löytyy hiekkarantoja ja pieniä poukamia. Uidessaan voi nähdä merikilpikonnia, ja kaikkein onnekkaimmat myös delfiinejä. Rannat eivät olleet minulla vain uimista varten, vaan paikkoja olla, hengittää ja katsella horisonttia.

5. Ruoka – yksinkertaista ja täydellistä

Meze, grillattu halloumi, tuoreet salaatit, sitruuna, oliiviöljy. Kyproslainen ruoka on parhaimmillaan yksinkertaista, mutta täynnä makua. Ravintolakulttuuri on rentoa, ja usein paras ateria löytyy paikasta, joka ei ole turistifiiliksellä pilattu.

6. Kivat pikkukylät

Kyproksen sydän löytyy pienistä kylistä. Kapeita kujia, kivitaloja, hiljaisuutta ja paikallista elämää. Sellaisia paikkoja, joissa aika tuntuu pysähtyvän ja kahvi nautitaan ilman kiirettä.

7. Läheisten visiitit

Vuoden kohokohtia on aina ollut se, kun ystävät ja perhe ovat tulleet kylään. Kypros on saanut uuden merkityksen, kun sen on nähnyt toisten silmin – jaettuna. Yhteiset retket, pitkät illalliset ja muistot, jotka jäävät elämään.

8. Paikalliset kissat

Niitä on kaikkialla – ja ne kuuluvat Kyprokselle. Rantakissat, kyläkissat, ravintolakissat. Jokaisella oma persoonansa.

9. Vuodenajat ilman talvea

Talvikin oli viime vuonna lempeä. Aurinkoisia päiviä riitti, lämpö pääosin 20 tienoilla. Talvisateiden ansiosta vihreämpi luonto houkutti patikoimaan ja terassille työviikon päätteeksi. Täällä ei tarvitse käpertyä neljän seinän sisään!

10. Hitaampi elämäntyyli

Kyproksella ei hosuta. Kaikki järjestyy – joskus hitaammin, mutta aina jotenkin. Se on opettanut kärsivällisyyttä ja läsnäoloa.

11. Luonto lähellä arkea

Merimaisemat, auringonlaskut, kukkivat kedot ja vuoristomaisemat olivat osa arkea, eivät vain lomaa. Luonto on jatkuvasti läsnä, vaikka parvekkeelle asettuneiden rukoilijasirkkojen muodossa.

12. Vuosi, joka muutti perspektiiviä

Vuosi Kyproksella ei ole ollut vain paikka, vaan kokemus. Se muutti tapaani ajatella ajasta, arjesta ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Susanna

0

Kuinka yllättävän kevyesti kaikki lopulta loksahti paikoilleen

Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, miltä elämä toisessa maassa maistuu vuoden kuluttua, olisin luultavasti vastannut jotakin epämääräistä: “No… varmaan ihan hyvää, mutta kai siinä omat haasteensa on.” Ja onhan niitä ollut – toki. Mutta kun nyt käännän katseen taaksepäin, huomaan ennen kaikkea yhden asian:

Tämä koko touhu on ollut yllättävän helppoa.
Sellaisella tavalla, joka tuntuu melkein epäilyttävältä – kunnes muistaa, miksi.

1. Se tärkein selkäranka: puolison tuki

Muutto sujuu kummasti, kun vieressä on ihminen, joka kantaa, järjestää, hoitaa, sopeutuu ja nauraa kanssasi niille oudoille tilanteille, joissa huomaat taas kerran, ettei jokin asia hoidukaan ihan niin kuin Suomessa: vilkun sijaan laitetaan auton ikkunasta käsi pihalle ja tilaamaasi pakettia ei voida toimittaa kotiin asti, koska kuski on hukassa.

2. Läheiset, jotka eivät jääneet vain taustakuvaksi

Suurin pelkoni ennen muuttoa oli, että elämä Suomessa alkaisi vyöryä ohitseni kuin elokuva, johon minulla ei enää ole lippua. Mutta niin ei käynyt.

Läheiset ovat tulleet käymään, täyttäneet kotimme naurulla ja suomalaisilla tuliaisilla, ja muistuttaneet, että etäisyys on kilometrejä – mutta yhteys on yhteydenpitoa ja tunnetta.

Ja toisaalta: mahdollisuus itse piipahtaa Suomessa on ollut iso juttu. Reissut ovat olleet kuin pieniä huoltotaukoja, jolloin on saanut tankata rakkautta ja kahvitella ne kasvotusten käydyt WhatsApp-keskustelut todeksi.

3. Oman porukan löytäminen

Sanotaan, että aikuisena ystävien saaminen on vaikeaa. Ehkä joskus, mutta ei täällä.

Kyprokselle on muodostunut sosiaalinen verkosto, joka on ollut yllättävän aktiivinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä, joiden kanssa jaetaan arkea ja kokemuksia, ja joille voi lähettää viestin: “Hei mennäänkö rannalle töiden jälkeen?” – ja hetken päästä ollaankin jo menossa.

Se on arvokkaampaa kuin osasin ennakkoon kuvitella.

4. Turva siitä, että työ on tuttua

Isoa muutosta keventää hurjasti se, ettei kaiken tarvitse muuttua. Tuttu työ ja työyhteisö ovat olleet kuin ankkuri uudessa ympäristössä: oli jotakin pysyvää ja tuttua, joka toi rytmin päiviin.

5. Ilmasto ja kulttuuri, jotka ottivat vastaan kuin vanhan ystävän

On tietenkin helppo rakastua aurinkoon. Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, kuinka helppo kulttuuri täällä on – rento, lämmin, vieraanvarainen, ja silti jollain tavalla pohjoismaiselle helposti lähestyttävä.

Kyproksella ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on.
Täällä on tilaa hengittää, olla rauhassa, ja solahtaa hiljalleen siihen omaan Kypros-rytmiin.

Asettuminen ei ollutkaan projekti – se oli prosessi

Vuoden jälkeen en koe “muuttaneeni ulkomaille”. Koen tulleeni kotiini.

Kaikki on ollut helpompaa kuin osasin odottaa, ei siksi että se olisi ollut vaivatonta, vaan siksi, että olen saanut kantaa tätä muuttoa yhdessä – puolison, läheisten, ystävien, työn ja tämän lempeän saaren kanssa.

Ja ehkä se on se kaikkein suurin oivallus:
koti ei synny maantieteestä, vaan ihmisistä ja tunteesta, että kuuluu johonkin.

Ja siihen tämä vuosi on ollut aika hyvä.

Sussu

Koti. Melkein kahden kuukauden ajan se oli hyvin pelkistetty, sillä odottelimme konttia helmikuun loppuun asti. Meillä oli kolme matkalaukkua, golf-bägi, vierashuoneen sänky ja parvekekalusteet. Muutama lautanen ja kuppi,
Tammikuussa söin aamupalan joka aamu terassilla. Lämpöä päivisin keskimäärin 18-21 astetta, ja suojaisella terassilllamme hellelukemat.
Patikoinnista on täälläkin tullut mukava viikonloppuharrastus.
Golfia voi pelata ympäri vuoden, tosin heinä-elokuussa auto on ainakin 18 reikää pelattaessa suositeltava.
Villapaitojen sijaan olen kutonut lähinnä toppeja.

Takillekin on ollut käyttöä – Suomi-visiiteillä.
Meille muutti myös kaksi kyproslaista kissanpentua.
0

Kesäprojekteja

Kesän käsityöprojektit ovat edenneet hitaasti. Syynä on se, että niitä on nyt monta työstössä yhtä aikaa.

Silkkinen kesähame on helppo kesäprojekti, sillä sen mallikerran oppi nopeasti ulkoa, Huono puoli on se, että ohuesta langasta neulottava työ kestää ikuisuuden. Samasta langasta on tarkoitus tehdä myös hameen kanssa yhteensopiva toppi, joten saa nähdä minä vuonna tätä projekti tulee päätökseen.

Lankana on Knitting for Oliven pure silk, sorbettiväreissä. Mukana nyt ilmeisesti kovasti muodissa olevaa keltaistakin. Langat tähän Snurresta.

Ja keltaisesta puheenollen: työstössä on kauan haaveilemani Petite knitin Champagne cardigan. Sen lanka on myös keltaista, ostin langan (Fonty Ombelle) edellisellä Suomi-visiitillä Sunday knitting clubin liikkeestä.

Ja kolmas työstössä oleva työ on jämälankatyö. Sen aloitin yhtenä yönä, kun en saanut ollenkaan nukuttua ja piti tehdä helppoa ”aivot narikkaan” -työtä, jossa ei tarvitse aivosumussa ajatella lainkaan.

Eikä siinä kaikki: totta kai on neljäskin työ, hihaton toppi. Se on lankavarastossa kauan odotellesta La bien Aimeen Suri-langasta, joka on siis silkkiä ja alpakkaa. Se on siis niin ihanan pehmoinen lanka! Väri sopii tällä hetkellä täydellisesti minuntunvihreisiin kynsiini, joten ehkä ihan tästä esteettisestä ilosta, työ etenee näistä tällä hetkellä nopeimmin.

Aina pitää olla monta projektia kesken, mutta ehkä tässä on nyt jo vähän liikaakin?

Susanna

Kesähame silkistä.
Jämälankatyönä huivi.
Champange cardigan.
0

Viinin viemää

Kyproksen viinit ovat yllättäneet positiivisesti. Tiesin kyllä, että täällä on pitkät viiniperinteet, mutta pelkäsin, että ne ovat myös jämähtäneet vuosituhansien takaiselle tasolle. Mutta eteenpäin on menty! Etenkin viimeisten vuosien aikana täällä ollaan kuitenkin kehitetty viinikulttuuria paljon, ja uskon, että jossain vaiheessa Suomestakin saa muitakin kuin kahta kyproslaista viiniä.

Ja jos Suomeen ei kyproslaisia viinejä tuoda, niin aina toki kannattaa tulla tutustumaan viiniin sen alkulähteille, eli yhdistää lomareissuun muutama viinitilakierros, koettavaa ja maisteltavaa nimittäin riittää useammaksikin päiväksi. Mekin olemme puolessa vuodessa saaneet vasta ensimaistiaiset viinitiloista, toki kaupasta on ostettu jo useammankin tilan viinejä.

Ohessa muutamia vinkkejä sekä Pafoksen ja lähiseutujen viinitiloista. Aukioloajat kannattaa aina tarkistaa, jopa soittamalla, sillä paikalliseen tyyliin googleen tai nettisivuihin ei voi luottaa.

Vouni Panayia Winery (Panayia)

  • Huikeat näköalat ja kiva Vouni Panayan pikkukylä vieressä
  • Moderni, puhdaslinjainen tasting-tila, viinimuseo ja oma ravintola, jossa saa ainakin maistelulautasen viinin kylkeen.
  • Yhteystiedot: puh. +357 26 722770, avoinna päivittäin klo 9–16.30.

Kolios Winery (Agios Fotios)

  • Huikeat näköalat 800 metrin korkeudessa. Tarjolla maistiasia ja kotiruokaa – meze‑lounaasta kehutaan, että se on “heavenly homemade lunch”, mutta ruoka pitää ainakin viikonloppuisin varata erikseen.
  • Avoinna ma–pe 9–15, su suljettu. Puh. +357 26 72 4090.

Tsangarides Winery (Lemona)

  • Meidän suosikki, sillä on lähellä meitä ja tilalla on kiva, tunnelmallinen terassi.
  • Perheyritys, tasokkaat paikalliset viinit, kevyttä syötävää kuten juustoja ja oliiveja.
  • Oma suosikkini heidän Angel-roseensa, jota ei saa kaikista kaupoista tai ravintoloista, vaikka tilan viinit ovatkin muuten hyvin edustettuina ainakin Pafoksen alueella.

Fikardos Winery (Mesogi)

  • Täällä ei olla vielä käyty, vaikka on melkein Pafoksen keskustassa. Pienempi artesaanituottaja, puolen tunnin tasting 10 €:lla + keksejä/juustoa.

Omodos – Vassiliades / Oenou Yi

  • Tuotteistetuin maistelupaikka, jonne tuodaan varmasti bussilasteittain turisteja kiireisimpään aikaan. Hieno terassi ja tilat, joissa järjestetään myös juhlia ja erilaisina juhlapyhinä buffet-lounasta.
  • Tasting järjestetään alakerrassa,yhdistettynä paikalliseen meze‑ja Commandaria‑maisteluun,

Sterna

  • Viinitila ja -museo Kathikaksen viehättävässä kylässä
  • Tilalla tuotetaan noin 11 erilaista viiniä, joista oma suosikkini on Koralli
  • Lisäksi valikoimassa on perinteisiä kyproslaisia juomia kuten Commandariaa ja Zivaniaa
  • Maistelun yhteydessä tarjotaan juusto-hedelmä-pähkinälautanen.

Makarounas boutique winery

  • Neljän sukupolven perheviinitila
  • Jos pidät hitusen makeista roseeviineistä, niin testaa Minthyä, oma suosikkini on Spourtiko, jota kutsun sporttiviiniksi
  • Kaikki viinit ovat vegaanisia

Susanna

0

Pafoksella tapahtuu

Useimmat suomalaiset tunnistavat Pafoksen yhdestä asiasta: Esa Saarisen Pafos-seminaarista. Jee, Pafos on maailmankartalla siis jossain.

Useimmille suomalaisille Pafos ei Esa Saarisen lisäksi sano juuri mitään. Jos suomalainen tulee Kyprokselle lomalle, hän todennäköisesti lähtee Ayia Napan tai Protaráksen suuntaan, sillä sinne suurin osa lomamatkoista suuntautuu.

Itseni yllätti heti ensipuraisulla se, että Pafos on oikea kaupunki. Täällä on elämää ympäri vuoden, ja se merkitsee sitä, että iso osa ravintoloista ja kaupoista on myös auki talvellakin. Omien havaintojeni mukaan vain muutama ravintola ja osa ns. turistikrääsää myyvistä kaupoista menee kiinni talvikuukausiksi, eivätkä nekään kaikki – sillä täällä on turisteja myös talvella. Osa rannan hotelleista menee kiinni, ja remontit tehdään silloin. Mutta täällä asuvan näkökulmasta mikään ei muutu talvella, ihmisiä on liikkeellä. Paikka elää.

Pafoksen väkimäärä vaihtelee vähän eri lähteiden mukaan, ja täsmällistä lukua on vaikea saada, sillä Pafos on sekä kaupunki että alue. Kaupungissa asukkaita on noin 35 000. Suomen kaupungeista samaa kokoluokkaa ovat siis Rauma, Lohja ja Kokkola.

Kyseessä on siis pikkukaupunki. Täällä onkin pikkukaupungin parhaat puolet: ei suuria ruuhkia, turvallista (koko Kypros on kyllä turvallinen), kävellen ottaa haltuun varsin ison osan kaupungista ja baarikatua lukuun ottamatta tämä ei ole mikään bailausmesta.

Mutta Pafos on myös iso kaupunki. Kiitos turismin ja tänne muuttavien ulkomaalaisten, paikan palvelutarjonta on huikeasti suurempi kuin koko antaisi ymmärtää. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia on koko ajan: tänä viikonloppuna esimerkiksi Pafos Street food festival, jossa piipahdimmekin perjantaina. Pafoksen futisjoukkue voitti juuri koko Kyproksen mestaruuden ja karsii nyt Mestareiden liigaan.

Täällä riittää siis pikkukaupungiksi varsin paljon tekemistä, kokemista ja näkemistä.  

 Tein mielenkiinnosta vertailua vastaavankokoisten Suomi-kaupunkien kanssa tekoälyä hyödyntäen (mahdolliset virheet siis sieltä, saa oikaista):

Ravintoloiden määrä

Kokkola noin 40-60 ravintoaa

Lohja noin 50-70 ravintolaa

Rauma 50-80 ravintolaa

Pafos yli 600 ravintolaa

Yli miljoona euroa hintaisten, myynnissä olevien asuntojen määrä

Kokkola alle 10 kpl

Lohja alle 20 kpl

Rauma alle 20 kpl

Pafos 200-500 kpl

Mitä tästä kaikesta voi sitten päätellä? Kaikki asiat eivät ole tilastoista pääteltävissä, mutta se, että alue on vetovoimainen turistien, mutta myös meidän kaltaistemme pysyvästi maahan muuttavien mielestä tuo työtä, toimentuloa, mahdollistaa palveluita ja hyvinvointia. Kun alueella menee hyvin, siitä syntyy positiivinen kierre, joka houkuttelee uusia palveluita käyttäviä ihmisiä ja ihmisiä, jotka ostavat asuntoja. Ja sen ansiosta alueella menee vielä paremmin. Toki tasapainoilu sen kanssa, ettei muutos tapahdu liian nopeasti ja sekä infra että alueen alkuperäiset asukkaat pysyvät vauhdissa mukana, on tärkeää.

Kääntöpuoliakin asialla varmasti on. Alueelle muuttavat ihmiset ovat nostaneet  todennäköisesti vuokria ja asuntojen hintoja, ja se saattaa ajansaatossa ajaa paikallisia parhaimmilta paikoilta sivumpaan ja herättää närää. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan ole kuullut yhdenkään paikallisen valittavan asiasta tai suhtautuvan meihin mamuihin kielteisesti. Asumme myös itse keskellä paikallisia, joten tuntuma paikallisiin on heti, kun ovesta astuu pihalle.

Kypros on tehnyt monia asioita oikein, siltä ainakin näin vajaan puolen vuoden kokemuksella vaikuttaa.

Täällä on hyvä terveydenhoito, en  ole kuullut vielä kenenkään valittavan palveluiden saatavuudesta tai laadusta – useimpien muualta muuttaneiden mielestä se on parempi kuin lähtömaassa.

Huonoja puoliakin toki on, niin kuin kaikkialla. Mutta toistaiseksi näin auringon paistaessa, lämpötilan ylittäessä jatkuvasti päiväsaikaan 23 astetta (nyt kolmisenkymmentä) näen tässä paikassa paljon sellaista, että tätä voi hyvällä syyllä kutsua kodiksi.

Susanna

0

Maailman kauhein loma – minulle

Tämä blogaus sai inspiraation taannoin, kun ystäväni oli täällä käymässä. Istuimme rannalla, katselimme merelle, aurinko paistoi. Mutta. Merellä pörräsi pari vesijettiä, jotka pyörivät ja pärisivät siinä edessä suuntaa, ja mielestäni myös mieltä, vailla. Rannan rauha oli kaukana.

Kysyin ystävältäni, olisiko vesijetillä ajaminen hänen mielestään kivaa. Ei kuulemma hänestäkään. Kaikki pörinä ja pärinä vailla määränpäätä oli hänestäkin vain turhaa melua (ja saastetta) maailmaan.

Mietiskelin siinä sitten itsekseni, että ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemme. Joku pitää nimittäin siitä päristelystä niin paljon, että on valmis siitä maksamaankin, kun itse en tekisi sitä, vaikka joku maksaisi. Minulle se ei olisi kiva ja rentouttava lomapäivä, päinvastoin.

Mietiskelin, millainen loma olisi minusta kauhea. Tässä muutamia, jotka tulivat mieleeni.

Läpeensä ohjelmaa täynnä oleva loma, jossa loma on suoritus. Erikoisjoukot, lomaedition. Aamulla ylös, nopea aamiainen, liikkeelle, nähtävyyksiä nähtävyyksien perään, hätäsämpylät jossain huoltoasemalla, että jaksaa taas katsoa seuraavan kirkon, kävellä seuraavalle vesiputoukselle tai katsella joonialaisia pylväitä toinen toisensa perään. Illalla hotellille, pikasuihku ja syömään lähimpään turistijuottolaan, koska pidemmälle ei jaksa. Loma, jonka jälkeen tarvitsee loman.

Läpeensä ohjelmaton loma, jonka ainoa tarkoitus on ruskettua. Hotellialueelta ei poistuta, koska se on vaarallista tai koska kaikki pystysuuntainen liike on pois vaakasuuntaisesta olotilasta ja ruskettumisesta. Loma, jonka ainoa mahdollinen tekeminen olisi joko lukemista, tai vielä todennäköisemmin järjetöntä somen pläräilyä. Maasta näkisi oikeasti vain sen verran kuin matkalla lentokentältä hotellille ja takaisin on mahdollista nähdä.

Kukkaroloma, jossa ihan kaikki tekeminen ja kokeminen on maksullista. Vuokrataan vesijettiä, moottorikelkkaa, mennään huvipuistoon ja vesipuistoon tai osallistutaan koko päivän bussiretkelle. Aina pahempi, jos maksullinen tekeminen tapahtuu isoissa ihmislaumoissa, edellyttää jonottamista, sisältää moottorien pärinää ja epämiellyttävän äänekkäitä ja yli-innokkaita turisteja (awesome!).

Kukkaroton loma, jossa matkaa tehdään minibudjetilla sniiduillen. Kaikki elämykset ovat joko halpoja tai ilmaisia, koska se kuuluu konseptiin. Matkustetaan reppu selässä yöjunassa, ei nukuta, eikä paljon syödäkään, ollaan likaisissa vaatteissa, haistaan pahalta ja tuliaisiksi tuodaan lutikoita. Lopulta ollaan niin väsyneitä ja nälkäisiä, että riidellään matkaseuran kanssa.

Millaisia minun unelmalomani sitten ovat? Ne ovat kumma kyllä aika lailla yhdistelmä tuosta kaikesta.

Unelmalomani päivä on seuraavanlainen:

Herään sitten, kun huvittaa, todennäköisesti ja toivottavasti klo 7-8 maissa

Vanun sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, todennäköisesti alle tunnin

Syön kiireettömän aamiaisen,

Odottelen, että mies nousee, joten ehdin hyvin esimerkiksi neuloa tai lukea

Noin klo 11 lähdemme liikkeelle tekemään jotain – tekeminen voi olla maksullista, maksutonta, suunniteltua tai päämäärätöntä törtsimistä

Noin klo 13 alamme etsiä hyvää lounaspaikkaa – tämä on tärkeää!

Noin klo 14-17 eli lounaan jälkeen voimme jatkaa suunniteltua tai suunnittelematonta tekemistä, tulla lepäämään hotellille, mennä uimaan, pelaamaan tennistä, kuntosalille, kävelylle, ottamaan aurinkoa. Tämän vaiheen yleisin puheenaihe on myös se, missä syödään illalla.

Noin klo 17 alkaa illallisen odotus, tässä vaiheessa viimeistään päivän tempo hiljenee

Noin klo 20 mennään syömään

Noin klo 22 mennään nukkumaan

Unelmapäivän ohjelmassa voi olla esimerkiksi 1-2 nähtävyyttä, yksi liikunnallinen tekeminen (se voi olla sitä kävelyä ympäriinsä), yksi rentoutumishetki altaalla tai rannalla, yksi intoverttihetki esimerkiksi kutomisen tai lukemisen parissa, paljon miehen  kanssa käsi kädessä kävelemistä, hyvät ruoat ja viinit ja lämpöä yli 24 astetta.

Millainen on sinun kauhujesi loma?

t. Susanna

Esimerkki lomapäivän nähtävyydestä: graffitiseinä Hongkongissa.
Esimerkki liikunta-aktiviteetista: patikointi Mallorcalla.
Esimerkki oleilusta: parvekkeella loikoilua Hua Hinissä.
Esimerkki nautiskelusta: viininmaistelua Uudessa-Seelannissa.
Esimerkki lomasta, jossa kaikki muu osui nappiin, paitsi sää. Annetaan se Islannille anteeksi.

0

Kesä saapui

Saavuimme Kyprokselle ennen vuodenvaihdetta, eli vuoden kylmimpään aikaan. Tammi- ja helmikuu ovat tilastollisesti kylmimmät kuukaudet täälläkin. Odotin, että villapaidalle olisi joskus käyttöä ja vähintään sormikkaat pitäisi laittaa iltasella käsiin. En ole koskenutkaan…

En tiedä, johtuivatko alkuvuoden lämmöt siitä, että Suomesta muuttamisen jälkeen kaikki tuntui lämpimämmältä vai siitä, että tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Yhtä kaikki, tammikuussa söimme aamiaista lähes joka aamu ulkona ja päivisin liikuin t-paidassa, illaksi laitoin collegepaidan tai neuletakin päälle. Lämmöt olivat päivisin 19-21 astetta, mutta auringon laskiessa noin viiden-kuuden maissa toki viileni nopeasti.

Oikeastaan koko talvena on mielestäni ollut viileää vain kahden viikon verran. Silloin päivälämmöt ovat olleet 12-15 astetta, öisin laski reippaastikin alle 10 asteeseen. Ja täällä se merkitsee sitä, että sisällä oli viileää. Muutamana aamuna oli työhuoneessani 8 astetta.

Paikallisten mielestä on toki ollut talvi. 18 asteessa saattoi nähdä koirillakin toppatakin päällä, lapsilla pipot ja toppahanskat ja aikuisilla vähintään toppaliivin. Kaikkeen tottuu. Ja sen on huomannut nyt kesän korvalla, kun lämpötila on noussut välillä yli 30 asteeseen, ja välillä ottanut takapakkia 22 asteeseen. 24 asteessa tuntuu tuulen kera itsestä siltä kuin takatalvi olisi tullut.

No nyt näyttää kuitenkin siltä, että kesä on tullut paikallistenkin mielestä. Päivälämmöt ovat vähintään 24 astetta ja yölämmötkin hiipivät lähelle 20:ta asetta astettakin rikki.

Heitin jo pääsiäisenä talviturkin Välimereen, sen jälkeen olen pulahdellut noin kerran viikossa. Vesi on vielä viileähköä, 19-20-asteista, mutta nousee tilastojen mukaan vajaan asteen viikossa.

Talvi meni siis täälläkin, ja täytyy sanoa, että kiitos auringon, selvisin tällä kertaa täysin ilman kaamosuupumusta. Oma osuutensa on kuitenkin tietysti myös sillä, että uudessa paikassa on riittänyt nähtävää ja paikalliset sosiaaliset verkostot ovat kyllä todella aktiivisia. Ihmisten tapaaminen on täällä niin helppoa ympäri vuoden, kun voi mennä patikoimaan, pelaamaan padelia, golfaamaan, terassille tai virittää grillin vaikka keskellä talvea.

Mutta nyt on kesä, ja nautitaan siitä, vaikkei se täällä ihan heti lopukaan.

Susanna

Meidän terassilla on pystynyt ottamaan aurinkoa koko talven, se on sen verran suojainen.
Talven kylmin viikko.

Pääsiäisvaatetus.

Kevät on täällä ihanaa aikaa, kun kaikki kukat kukkivat ja on vihreää.
Kukkien kanssa kotia kohti.

0

Pari suositusta Tallinnasta

Tallinna on pääkaupunkiseudulla asuvalle tai asuneelle kiva kohde, sillä se tulee muutamassa vuodessa tutuksi. Niin tutuksi, ettei vanha kaupunki jaksa enää niin paljon nappailla, vaan kaipaa jotain uutta. Nyt tässä on teille kaksi vinkkiä.

Telliskivi ei ole ihan uusi alue, mutta sinne nousee niin kovaa vauhtia kaikkea uutta, että joka reissulle löytyy luultavasti jokin uusi ravintola, kiva putiikki tai hotelli (kokeilkaa konttihotelli Container Hotel Hektoria!). Tukholman Fotografiskan fanina olemme tietysti käyneet lähes jokaisella Tallinnan reissulla myös sinne avatussa Fotografiskassa, suositus myös sen ravintolalle.

Ja jos sopivaa ravintolaa ei löydy Telliskivestä, niin sitten kannattaa suunnata ihan toiseen suuntaan: Mantel & Korsteniin. Se on sisutukseltaan kuin söpö ruotsalaiskoti, mutta ruoka on välimerellistä. Ottakaa maistelumenu, ette pety, eikä fiilis laske edes laskun tullessa pöytään.

Susanna

0

Kontti kotiin

Kauan odotettu muuttokonttimme saapui Pafokselle noin kaksi viikkoa sitten. Viikko hillitöntä muuttolaatikoiden purkua ja tavaroiden paikoilleen laittamista, mutta nyt se on tehty. Meillä on täällä oikeasti koti.

No, pientä säätöä on vielä: pari valaisinta pitää asentaa kattoon, muutamia tavaroita vielä kellariin, kunhan eläintensuojeluyhdistys hakee sinne viikatut pahvilaatikot pois. Ja työhuoneen kaappeja pitää järjestellä vielä vähän, mutta päällisin puolin koti on valmis.

Ja kiva siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Meidän kodissa punaisen maton paikka on joko ruokailutilassa, olohuoneessa tai terassilla, joka tapauksessa siten, että eteen avautuu merinäköala.

Tässä kotimme kirjallisessa muodossa (kuvia alempana):

Sisään tullaan suoraan ruokailutilaan, sillä täällä ei välttämättä asunnoissa ole erillistä eteistä. No, takkeja ei juuri tarvitse eikä kenkiäkään tarvitse ottaa ainakaan kuran vuoksi pois jalasta, vaikka suomalaisina toki niin teemme. Pieni kenkäsäilytystila on siis sisääntulon yhteydessä.

Ruokailutilassa on iso (ja painava) ruokapöytä, joka on ostettu täältä. Sen vieressä on takka. Ruokailutilan senkin päälle tulee taidetta, kunhan saadaan kehystämöstä.

Sisääntulon vasemmalta puolelta on käynti keittiöön, joka ei ole suurensuuri, mutta saimme sen yhteyteen Ikea-lipastomme, joissa on lisää säilytystilaa. Pitkästä aikaa meillä on erillinen keittiö, joten saa nähdä, miten siihen tottuu. Keittiön takana on pieni lasitettu ”parveke”, joka on kodinhoitohuone. Siellä on pesukone, kaappi pesuaineille, siivousvälineet ja kierrätyskeskus.

Sisäänkäynnin oikealta puolelta löytyy meidän makuuhuoneemme, josta pääsee suoraan terassille. Makuuhuoneen yhteydessä on myös kylpyhuone, ei ihan en-suite, mutta melkein. Makkari on etelään, joten se on erittäin valoisa, ja katsotaan, kuinka kuuma siitä tulee… voi olla, että kesäisin muutamme vierashuoneeseen.

Ruokailutilasta avautuu myös olohuonetila, jossa uutta on sohva ja matto, muut tavarat roudattiin Suomesta. Ruokalutilassa on myös takka, jossa tulee tuskin polttettua puita valtavasti, mutta sinnehän voi laittaa biotakan tunnelman vuoksi.

Ruokailutilan päästä avautuu ovi, jonka takaa löytyy kolme huonetta: vierashuone, kylpyhuone ja iso työhuone, joka toimii tarvittaessa myös vierasmajoitukseen.

Vierashuoneessa kaikki on uutta, koska se oli meidän makkari ennen kuin oma sänkymme saapui. Sielllä olevissa kaapistoissa säilytämme myös muun muassa petivaatteita.

Kylpyhuone on ns. minun kylppärini. Kylpyhuoneissa ei ole paljon säilytystilaa, joten katsoimme parhaaksi jakautua, mikä toimiikin ainakin toistaiseksi ihan hyvin.

Työhuone on oikeastaan kahden pienemmän makkarin yhdistelmä, joten pystyimme jakamaan tavarat miehen puolelle ja minun puolelle. Koska minä teen meistä enemmän töitä siellä, niin sain valita sen puolen, josta on käynti myös pienelle parvekkeelle. Työhuoneessa on myös paljon kaappeja, joten lankasäilytykselle on riittävästi tilaa!

Siinä siis asuntomme lyhyesti. Luksusta on terassi ja näköala, muuten asunnossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se tuntuu kyllä meidännäköiseltä. Ja kuten jollekin luonnehdin: tavoitteena oli mid-century modern meets boho meets scandinavian -tyylinen kokonaisuus ja aika lailla se siltä tuntuu.

Vielä seinille kehystettävänä olevat taulut, makuuhuoneeseemme uusi valaisin ja sitten alkaa olla tämä muutto taputeltu. Huh.  

Susanna

Näkymä ”eteisen” suunnasta.

Olohuone. Sohva on minusta kiva.
Näkymä eteisen suunnasta.
Mun työhuone.
Makuuhuoneesta pääsee terassille.

0

Odottavan aika on pitkä

Olen hyvästellyt meidän tavarat vähän ennen joulua, kun Victor Ek paketoi ne ja laittoi konttiin odottamaan kuljetusta kohti Kyprosta. Kyprokselle saavuin kahden matkalaukun kanssa.

Vaikka olemme toki ostaneet monia tavaroita tänne uuteen kotiin, olemme kuitenkin pitäneet koko ajan mielessä sen, että meille on tulossa kontillinen tavaroita. Olemme siis ostaneet vain aivan välttämättömiä tavaroita tai sellaisia, mitä kontissa ei ole tulossa – kuten terassikalusteita ja sohvan.

Kontin matka Suomesta Kyprokselle on kestänyt kauan, mutta nyt loppu häämöttää. Tavarat ovat itse asiassa juuri saapuneet Limassoliin, ja paikallinen muuttofirma tuo ne meille alkuviikolla.

Ja sitten alkaa muuton hauskin osuus: uuden kodin järjestely. Ainoa huono puoli on se, että se ajoittuu juuri siihen, kun siskoni on meillä kylässä. Tai no, en tiedä onko se meidän kannalta huono puoli, sillä lisäkädet ovat kyllä tarpeen.

Ja vanhana järjestelyfriikkinä olen toki tehnyt jo ajat sitten suunnitelmat, minne tavarat menevät, joten toivon mukaan tavarat ovat kutakuinkin jiirissä viikon päästä.

Seuraavan päivityksen aikaan on siis ehkä jo jotain kuvamateriaaliakin siitä, miltä meillä näyttää. Kiinnostaako?

Susanna

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑